Puhemies Liberiassa, osa 2: Charles Taylor
Kaksiosaisen Liberia-saagan päätösosassa toivotamme listausannin muodossa tervetulleeksi Charles Taylorin, Liberian verisen sotaherran ja diktaattorin, joka eli ja hengitti brutaalia väkivaltaa vuosikymmenten ajan.
Charles Taylor oli avainhenkilö ei yhdessä vaan kahdessa Afrikan verisimmistä sisällissodista, Liberiassa ja Sierra Leonessa.
Vuonna 1997 Charles Taylor kampanjoi Liberian ensimmäisen sisällissodan jälkeen presidentiksi rehellisellä mutta kyynisellä iskulauseella "hän tappoi isäni, hän tappoi äitini, nyt minä äänestän häntä". Taylor voitti vaalit ylivoimaisesti, lähinnä siksi että hänen äänestämisensä oli ainoa asia joka sai Taylorin lopettamaan tappamisen kotimaassaan.
Paino olkoon sanassa "kotimaa" koska oman sisällissotansa lisäksi Taylor kävi sisällissotaa naapurimaassa Sierra Leonessa. Siellä hänen tukemiensa ja ilmeisesti jopa suoraan johtamiensa joukkojen suorittamat rikokset olivat, jos mahdollista, vielä kauhistavampia kuin Liberiassa.
Vuonna 2003 presidentti Taylor syrjäytettiin. Hänet asetettiin syytteeseen Sierra Leonen tapahtumista, ja hän joutui kansainvälisen oikeuden eteen. Vuonna 2012 Taylor tuomittiin 50 vuoden vankeuteen sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, ensimmäisenä ex-valtionpäänä sitten natsi-Saksan johtajien.