Diktaattoripörssi

Fulgencio Batista hallitsi Kuubaa diktaattorina kahteen otteeseen kolmessa eri roolissa. Ensin hän oli progressiivinen työväen tuella ratsastava sosialistipopulisti, ja myöhemmin hänestä tuli läpimätä mafiaa, Yhdysvaltoja ja rikkaita nuoleskeleva ryöstäjä ja murhaaja.

Fidel Castro päihittää kestävyydessä kaikki muut diktaattorit. Sen enempää kauppasaarto, maihinnousu, sadat murhayritykset kuin Neuvostoliiton romahduskaan eivät horjuttaneet Kuuban johtajaa, joka jäi eläkkeelle hallittuaan neljäkymmentäseitsemän vuotta.

Tieto lisää tuskaa, joten Francois Duvalier piti kansan tahallaan vailla koulutusta. Näin Papa Docin oli helpompi syöttää alamaisilleen pajunköyttä itsestään uudelleensyntyneenä voodoojumalana. Diktaattorin yksityisarmeija alisti heidät, joita tyrannin yliluonnolliset kyvyt eivät pelottaneet tottelevaisiksi.

Jean-Claude Duvalierista tuli 19-vuotiaana maailman nuorin elinikäinen presidentti, vaikka hän olisi itse halunnut olla pelkkä liukas playboy. Jean-Claude varasti minkä kykeni ja pakeni kumouksen koittaessa lentokoneen ruuma pullollaan kansalta varastettuja rikkauksia.

Panaman vahva mies Manuel Noriega auttoi Yhdysvaltoja vastustamaan kommunismia ja Yhdysvaltain kansalaisia tyydyttämään kokaiininhimonsa. Siinä sivussa hän teki itsestään rikkaan miehen ja keskitti itselleen vähitellen kaiken vallan. Hyviä aikoja riitti pitkään, mutta kylmän sodan päätös muodostui kenraalille kalseaksi.

Daniel Ortega johti vallankumousta, joka vapautti Nicaraguan Somozan perheen vihatusta diktatuurista. Ortega äänestettiin oppositioon 1990, jonka jälkeen hän kulutti yli viisitoista vuotta saadakseen vallan takaisin. Sen tehtyään Ortega murskasi demokratian ja ryhtyi Somozan kaltaiseksi diktaattoriksi.

Luis-veli oli hallinnut Nicaraguaa lempeämmin, mutta Anastasio Somoza Debayle muistutti diktaattorina enemmän isäänsä. Hän ei sietänyt minkäänlaista oppositiota, vaan pamputti ja ryösti kuin viimeistä päivää. Nicaraguan pääkaupunki ei ole vieläkään kaikilta osin toipunut nuorimmasta Somozasta, jota ei syyttä suotta kutsuttu "vampyyridiktaattoriksi".

Luis Somoza Debayle peri isältään maan ja maan suurimman korporaation. Hänen aikakaudellaan sorto oli Nicaraguassa lievempää, mutta korruptio yhtä mehevää. Nicaragua ajautui sisällissotaan, mutta diktaattori ei ehtinyt katsoa sitä korttia loppuun asti menehdyttyään sydänkohtaukseen 44-vuotiaana.

Anastasio Somoza Garcían hallinto oli jopa Latinalaisen Amerikan mittapuulla poikkeuksellisen mätä. Kaikki korkeat virat ja omaisuus jaeltiin diktaattorille ja tämän sukulaisille, ja äkkirikastunut suvun patriarkka johti Nicaraguaa kuin koko maa olisi ollut hänen henkilökohtaisesti omistamansa yritys.

Ennen kuin Rafael Trujillosta tuli yksinvaltias, hän kunnostautui kollaboratöörinä, kidnappaajaana ja raiskaajana. Diktaattorina Trujillo varasti, murhasi ja pönkitti egoaan minkä kerkesi kunnes konepistoolimiehet niittivät Yhdysvaltojen tuen hiivuttua despootin autoonsa kesken huviajelun.

Diktaattori-isä yritti parhaansa mukaan muovata Ramfis Trujillosta omaa peilikuvaansa, mutta onnistui vain puoliksi. Pojasta kasvoi kyllä julma sadisti, mutta Ramfis oli epävakaa eikä häntä kiinnostanut hallitseminen. Isän jouduttua salamurhatuksi Ramfis ehti kostaa salaliittolaisille, mutta hänen valtakautensa jäi tyngäksi.