Diktaattoripörssi

Bashar al-Assad oli nuorena kiinnostunut tietokoneista, ei vallasta. Kohtalon oikku teki erikoistuvasta silmälääkäristä isänsä seuraajan diktaattorina. Basharia pidettiin uudistajana, mutta viimeistään arabikeväästä 2011 alkanut sisällissota paljasti hänen todellisen luontonsa kovaotteisena tyrannina ja sotarikollisena.

Omar al-Bashir sai vuonna 2009 kunnian tulla ensimmäiseksi kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n etsintäkuuluttamaksi istuvaksi valtionpääksi. Rikokset ihmisyyttä kohtaan Darfurissa ovat suurimmat diktaattorin synneistä, mutta hänen pitkään sisällissotien värittämään kauteensa mahtuu muitakin rötöksiä.

Idi Aminin valtakaudella Ugandan vesivoimalan luukut tukkeutuivat ruumiista, joita diktaattorin veriset "puhdistukset" tuottivat Niiliin kuin liukuhihnalta. Amin myönsi itselleen prameita kunniamerkkejä ja julisti itsensä Skotlannin kuninkaaksi. Hän oli höpsöttelevän seuramiehen viittaan verhoutunut vainoharhainen ja verenhimoinen tyranni.

Mohamed Siad Barre julisti Neuvostoliiton aseistamana kommunistina sodan Etiopialle. Hävittyään hän julisti Yhdysvaltojen aseistamana antikommunistina sodan omalle maalleen. Siad Barren kestävin perintö Somalialle on kolme vuosikymmentä sisällissotaa ja anarkiaa.

Paul Biya, Kamerunin yksityisyyttään vaaliva diktaattori jo yli neljänkymmenen vuoden ajalta, esiintyy julkisuudessa vain harvoin. Silloin kun Biya näyttäytyy, hän tekee sen yleensä suorittaakseen lempitemppunsa, vaalien väärentämisen ja itsensä valitsemisen presidentiksi aina vain uudelle kaudelle.

Adolf Hitlerin aggressiivinen laajentumishimo johti maailmanhistorian tuhoisimpaan sotaan. Valloitettuaan Euroopan kiihkomielisesti antisemitistinen Hitler teollisti joukkotuhonnan murhatakseen vihaamansa juutalaiset, ja lähes onnistui tehtävässään ennen kuin hänen "tuhatvuotinen valtakuntansa" tuli tiensä päähän kahdentoista vuoden kypsässä iässä.

Saddam Hussein, Irakin kaikkivoipa presidentti, näki itsensä arabimaailman johtajana. Saddam harjoitti aktiivista sisä- ja ulkopolitiikkaa, mutta aiheutti lupaavan alun jälkeen naapureilleen ja omille kansalaisilleen pelkkää kärsimystä. Irak on edelleen kurja paikka, mutta "uutta Saladinia" kaipaa vain harva.

Kim Il-sung, Korean demokraattisen tasavallan diktaattori, muutti maansa orwellilaiseksi teemapuistoksi. Kim kehitti Juche-filosofian, joka korostaa "omavaraisuutta" mutta merkitsee käytännössä pulaa ja nälkää. Suuren johtajan hanke Korean yhdistämiseksi raudalla johti ikuiseen vihanpitoon kylmän sodan viimeisellä rintamalla.

Rakas johtaja Kim Jong-il peri isältään maailman kurjimman maan. Jong-il lisäsi soppaan entistäkin autoritäärisemmän komennon, ja hänen kiristyspolitiikkansa toimi koska kukaan ei rohjennut antaa diktatuurin romahtaa despootin tykkien sojottaessa kohti Soulia ja sormen haroessa tuhnua ydinnappia.

Toisen epäonni on toisen onni. Kim Jong-ilin vanhinta poikaa ehdittiin jo koulia johtajaksi, mutta tämän koomattua pahasti Suuren seuraajan titteli karkasi nuoremmalle velipuolelle. Ja niin tapahtui, että vuonna 2011 kolmikymppisestä Kim Jong-unista leivottiin Pohjois-Korea Oy:n uusi toimitusjohtaja.

Francisco Macías Ngueman valtakaudella Päiväntasaajan Guinea tunnettiin Afrikan Dachauna. Macías, joka saattaa olla hulluin hulluista diktaattoreista, vainosi kaikkia ja tuhosi kaiken. Kun kansa yritti karata, diktaattori poltti veneet ja miinoitti tiet. Ne onnettomat, jotka eivät päässeet pakoon, Macías murhasi tai passitti plantaaseille orjatyöhön.

Puhemies Mao Zedong verhoutui kommunismin viittaan, mutta Maon todellinen aate oli narsismi. Hän oli oman etunsa nimissä uhraamaan miljoonia, ja numeroina mitattaessa Mao onkin historian pahin murhamies. Puhemies jopa halusi aloittaa ydinsodan, koska hänen logiikkansa mukaan "kiinalaisia on enemmän".

Mengistu Haile Mariam kaatoi Derg-junttansa kanssa epäsuositun keisarin, ja hänelle hurrattiin. Se oli Etiopian viimeinen hurraus seitsemääntoista vuoteen, sillä maa sai koston- ja verenhimoiselta stalinistilta sakinhivutuksen ja suoneniskennän jota se ei aivan heti unohda.

Min Aung Hlaing kaappasi vallan, kuten Myanmarissa sotilaspomoilla säännöllisin väliajoin tapana on, vuoden 2021 alussa. Jo ennen keikausta hän oli ansioitunut kahmimalla valtaa ynnä rahaa perheelleen ja organisoimalla armeijan suorittaman rohingya-kansan joukkotuhonnan.

Robert Mugabe aloitti vapaustaistelijana ja Afrikan sankarina, mutta turmeltui yhdeksi aikamme pahimmista tyranneista. Mugaben kaudella Zimbabwe on kokenut henkisen ja taloudellisen romahduksen, jollaista ei rauhan aikana ole aiemmin nähty kuin Weimarin Saksassa.

Augusto Pinochet antoi shokkihoitoa Chilen demokratialle ja sosialismille. Keinot: kidutuksia, kadotuksia, radikaali uusliberalistinen talousohjelma. Lopputulos: tulonsiirto ulkomaille ja megarikkaille, kurjistunut keskiluokka ja kasvanut köyhyys.

Pol Pot, Demokraattisen Kamputsean veli numero yksi, päätti siirtyä agraarikommunismiin kertarysäyksellä ilman siirtymäaikoja. Raha pois, kaupungit ja identiteetit tyhjäksi! Punaisten khmerien terrori johti väestökatoon, jolle ei löydy vertailukohtaa sen enempää sodista kuin kulkutaudeistakaan.

Josif Stalin, kansojen isä, kaitsi Neuvostoliiton supervallaksi hinnalla millä hyvänsä. Stalin murhasi ja vangitsi massoittain alamaisiaan, "puhdisti" kokonaisia kansoja, ja aiheutti tahallaan Ukrainassa uuden ajan pahimman nälänhädän. Kiitokset rautaesiripusta ja kylmästä sodasta kuuluvat niin ikään Stalinille.

Alfredo Stroessner muistetaan ei niinkään terrorinsa kaameudesta vaan sen kaamean pitkästä kestosta. Evakkonatsien suojelija, alkuperäiskansojen lahtaaja ja huumekauppojen suosija vilautteli vallassa pysyäkseen antikommunisti-korttia ja kukistui vasta talouskuplan puhkeamiseen.

Ennen kuin Rafael Trujillosta tuli yksinvaltias, hän kunnostautui kollaboratöörinä, kidnappaajaana ja raiskaajana. Diktaattorina Trujillo varasti, murhasi ja pönkitti egoaan minkä kerkesi kunnes konepistoolimiehet niittivät Yhdysvaltojen tuen hiivuttua despootin autoonsa kesken huviajelun.