Diktaattoripörssi

Mengistu Haile Mariam

  • anti-älymystö
  • julmuri
  • kansanmurhaaja
  • kommunismi
  • päätyi maanpakoon
  • sotilas
  • tuomittiin kuolemaan
  • vainoharhainen

Mengistu Haile Mariam kaatoi Derg-junttansa kanssa epäsuositun keisarin, ja hänelle hurrattiin. Se oli Etiopian viimeinen hurraus seitsemääntoista vuoteen, sillä maa sai koston- ja verenhimoiselta stalinistilta sakinhivutuksen ja suoneniskennän jota se ei aivan heti unohda.

Mengistu Haile Mariam
Pörssi
  1. Saddam Hussein
  2. Mengistu Haile Mariam
  3. Saparmurat Nijazov
Vallassa
17.11.1974 - 21.5.1991
(6029 päivää)
Syntyi21.5.1937 (84 vuotta)
MaaEtiopia
Ylen podcastMengistu Haile Mariam
WikipediaMengistu Haile Mariam
Diktatuurin aakkoset

Mengistu Haile Mariam syntyi toukokuussa 1937 Etelä-Etiopiassa. Hänen varhaisista vuosistaan tiedetään varsin vähän, ei vähiten siksi että Mengistu ei tahtonut lapsuudestaan myöhemmin puhuttavan. He jotka tietävät ovat jo pitkään maanneet mullan alla, joko vanhuuttaan tai lyijymyrkytyksen uhreina.

Mengistun isä oli sotilas ja vapautettu orja, hänen äitinsä taas palvelijatar alhaiseen aatelistoon kuuluvan rouvan taloudessa. Etiopiassa juoruttiin aikanaan laajasti että Mengistun äiti oli keisari Haile Selassien korkean neuvonantajan avioton tytär ja aikaisemman keisari Menelik II:n lapsenlapsi, mutta näitä huhuja ei ole kukaan vahvistamassa. Mengistu itse vaikenee.

Mengistu kärsi lapsena tavanomaista tummemmasta ihonväristään. Feodaalisen Etiopian rasistisessa luokkayhteiskunnassa hienolla väellä oli perinteisesti vaalea hipiä, ja tummaihoiset miellettiin eliitin keskuudessa alempiarvoisiksi, jopa orjiksi.

Mengistun äiti kuoli synnytyksessä pojan ollessa kahdeksanvuotias. Mengistu asui sen jälkeen jonkin aikaa sekä isänsä luona että isoäidillään, ja liittyi sitten hyvin nuorella iällä armeijaan tehden isän ylpeäksi. Ylpeys ei ollut kestävää sorttia: paria vuosikymmentä myöhemmin isä piti syrjäytetyn keisarin kuvaa Mengistun hänelle rakennuttaman hienon talon seinällä, pudistellen päätään jälkikasvunsa myöhemmille saavutuksille.

Isoäiti oli hänkin yhä elossa Mengistun kaapatessa vallan. Pojanpoika kansallisti isoäidin keisarinnalta (isoäiti oli ollut hänen palvelijansa) perimät maat, ja isoäiti kirosi Mengistun nimeä.

Sotilasuralla

Liityttyään armeijaan Mengistu herätti eritrealaislähtöisen kenraali Aman Andomin huomion. Amanista tuli Mengistun mentori ja Mengistusta hänen juoksupoikansa. Kun kovapäinen Mengistu joutui myöhemmin vaikeuksiin kurista pitävän kenraali Haile Baykedagnin alaisuudessa, kenraali Aman auttoi hänet kiipelistä.

Mengistu sai sotilaskoulutuksensa lähellä Addis Abebaa sijaitsevassa Holettan sotilaskoulussa. Myöhemmin hän sai kolmeen otteeseen sotaoppia Yhdysvalloissa, ja suoritti maassa ollessaan myös iltakursseja Marylandin yliopistossa. Hän oppi puhumaan sujuvaa englantia.

Kohdattuaan Yhdysvalloissa rasismia Mengistu liitti sen ajatuksissaan vahvasti lapsuudesta tuttuun Etiopian keskiaikaiseen sortoon. Mengistu läheni ajatuksellisesti USA:n mustien kansalaisoikeusliikettä, ja hänen maailmankuvastaan muotoutui näinä vuosina stalinistinen ja vahvasti Yhdysvaltojen vastainen.

Derg

Mengistu palasi Etiopiaan 1971, ja pian hänet olikin jo ylennetty majuriksi. Aikalaisten mukaan Mengistu ei niinkään ollut superälykäs, mutta hänellä oli erityinen kyky arvioida nopeasti ja tarkasti tilanteita ja ihmisiä.

Vuoden 1974 alussa keisarillinen Etiopia oli tullut tiensä päähän. Nälkää näkevä kansa oli kyllästynyt keskiajalle jämähtäneeseen hallintotapaan, ja sotilaat kapinoivat. Keisari Haile Selassie lähetti parhaan komentajansa puhumaan kapinallisille, mutta kapinalliset ottivat kenraalin vangikseen (ja pakottivat tämän syömään ruokiaan).

Keisari perusti kesällä 1984 asevoimien, poliisin ja alueellisen armeijan koordinointineuvoston ratkomaan vaikeita ongelmia joita siviilihallinto ei selvästi kyennyt ratkaisemaan. Mengistu Haile Mariam valittiin puheenjohtajaksi komiteaan joka tunnettiin nimellä Derg.

Seuraavina kuukausina Dergin valta kasvoi nopeasti ja se laajensi jäsenpohjaansa asevoimissa ja poliisissa. Neuvoston alkuperäinen tarkoitus oli ollut tutkia ja kitkeä korruptiota armeijasta, mutta hyvin nopeasti se löysikin etsimänsä keisarin hovista.

Derg pakotti keisarin hänen korkeudelleen nöyrryttäviin myönnytyksiin, mutta eräänä kauniina päivänä keisari alkoi haaveilla Etiopian muuttamisesta perustuslailliseksi monarkiaksi. Se oli liikaa, ja syyskuun kahdentenatoista päivänä juntta sen suuremmitta seremonioitta vangitsi keisarin ja suisti tämän vallasta.

Vallankumous syö omat lapsensa

Vallankaappauksen holleilla Derg saavutti mittavimman kokonsa, noin 100-120 henkilöä. Neuvostoon ei enää tämän jälkeen otettu uusia jäseniä, ja sen jäsenmäärä alkoi itse asiassa huveta kun tuoreet vallananastajat kävivät ahnaasti toistensa kimppuun.

Marraskuussa 1974 kuusikymmentä keisarillisen hallinnon tärkeää virkamiestä teloitettiin. Muistatteko kenraalin jonka kanssa Mengistu ei ollut tullut toimeen? Hän oli teloitettujen joukossa. Entäpä kenraali Aman Andom joka oli ottanut Mengistun siipiensä suojaan? Hän kuului Dergiin mutta uskalsi olla eri mieltä, joten nyt hänet "puhdistettiin" ensimmäisten joukossa.

Monarkia lakkautettiin virallisesti maaliskuussa 1975, ja marxismi-leninismi julistettiin Etiopian viralliseksi ideologiaksi. Kaikenlaisesta vastavallankumouksellisuudesta rangaistiin vankilalla tai kuolemalla.

Elokuussa 1975 Derg ilmoitti keisari Haile Selassien kuolleen eturauhassyöpähoitojen komplikaatioihin. Nyttemmin tiedetään että ex-keisari kuristettiin vuoteeseensa, ja että Mengistu antoi käskyn ja kenties jopa toteutti sen omakätisesti.

Komitea lanseerasi jopa neuvostoliittolaisittain radikaalin maauudistuksen tunnuslauseella "maa maanviljelijöille." Kaikki maa kansallistettiin ja vastuu maaseudun kehityksestä annettiin talonpojille. Ehkä ainoana Dergin toimenpiteenä reformi otettiin kansan osalta vastaan innostuneena.

Kaikki muukin kansallistettiin. Koulutetulta kansanluokalta vietiin omaisuus ja edut, ja he joko pakenivat tai heidät heitettiin tyrmään. Jäljelle ei jäänyt kyvykkäitä johtajia, joten Neuvostoliitosta lähetettiiin apuun virkamiehiä. Eräs toimittaja kiteytti tilanteen osuvasti: "Etiopiasta tuli legendaarisesta epäpätevyydestään tunnetun byrokratian rangaistussiirtola".

Mengistun punainen terrori

Vuoteen 1977 asti Mengistu oli vain väliaikainen puhemies, ja voimakas kilpaileva ryhmittymä vastusti hänen valtapyrkimyksiään. Tilanne ratkesi helmikuun alussa Mengistun eduksi, kun viisikymmentäkahdeksan Dergin jäsentä ammuttiin tunnin kestäneessä teurastuksessa. Jäljelle jääneet pelurit katsoivat parhaaksi liittoutua voittajan kanssa, ja absoluuttinen valta oli nyt Mengistun.

Mengistu osoittautui erittäin verenhimoiseksi diktaattoriksi. "Me teemme mitä Lenin teki", hän sanoi. "Sosialismia ei voi rakentaa ilman terroria". Kuuluisimmassa puheessaan, pian verilöylyn jälkeen, Mengistu saarnasi kuolemaa kaikille vastavallankumouksellisille. Hän paiskasi kolme suurta veripulloa rikki puhujalavaan, näyttääkseen kuulijoilleen kirjaimellisesti mitä tuleman piti.

Mengistu tunsi puhemies Maon ajatukset ja aloitti oman pienen kulttuurivallankumouksensa. Hän aseisti siviiliryhmiä, kebelejä, ja usutti ne Dergin kanssa kilpailevia vasemmistoryhmiä vastaan.

Kebeleiden väkivalta ei aina osunut maaliin, mutta ainakin se oli väkivaltaa. Näihin aikoihin oli tavallista että opiskelijoita, epäiltyjä vastavallankumouksellisia ja satunnaisia onnettomia riippui aamuisin Addis Abeban lyhtypylväistä.

Mengistu nautti verenvuodatuksesta eikä tyytynyt vain yllyttämään väkivaltaan. Addis Abeban teurastajaksi kutsuttu tyranni riisti omin käsin hengen monelta viholliseltaan, "ruokkiakseen vallankumousta verellä" ja "johtamalla esimerkkiä näyttäen". Nailonköysi, jolla tuskallisen hitaasti kuristettiin uhreista ulos tunnustus ja / tai henki, tunnettiin Mengistun solmiona.

Mengistu sai arvokasta tiedusteluapua Itä-Saksan tiedustelupalvelulta Stasilta. Tuhansia vangittiin ja murhattiin mielivaltaisesti "valtion vihollisina". Mengistun sisällä oli lapsuudesta asti palanut katkera viha ylimystöä ja älymystöä kohtaan, ja heti valtaan noustuaan hän olikin luvannut panevansa aristokraatit "kykkimään maassa ja jauhamaan maissia".

He saivat paljon pahempaa. Hirmuhallitsijan salainen poliisi kiinnitti erityistä huomioita opiskelijoihin ja professoreihin, joita lahdattiin joukkoteloituksissa. Jos omaiset halusivat uhrien ruumiit itselleen hautausta ajatellen, joutuivat he maksamaan Mengistun kätyreille "hukkaan heitetyn luodin veroa".

Arviot Mengistun punaisen terrorin, Qey Shibirin, uhrimäärästä vaihtelevat laajalti. Ainakin 30.000, mahdollisesti jopa 750.000 ihmistä, menetti henkensä.

Sisällissota ja nälänhätä

Somalien asuttama Ogaden ja Haile Selassien laittomasti Etiopiaan liittämä Eritrea olivat Mengistun valtaan noustessa kapinoineet jo pitkään. Somalian diktaattori Siad Barre vaistosi hetkensä koittaneen ja hyökkäsi Ogadeniin kesällä 1977.

Neuvostoliitto oli aiemmin tukenut Somaliaa, mutta nyt se päätti tukea Etiopiaa, jonka se katsoi olevan maista kommunistisempi. Massiivisen neuvostoblokin aseavun ja tuhansien kuubalaisten vapaaehtoisten ansiosta Mengistun joukot löivät Siad Barren armeijat ja ajoivat somalialaiset pakosalle. Mengistu rakensi Neuvostoliiton tuella mustan afrikan voimakkaimman armeijan.

Vahvalle armeijalle oli käyttöä, sillä kahdeksankymmentäluvulle tultaessa Mengistua vastaan kapinoivat melkein kaikki. Koko Mengistun valtakauden ajan jatkuneessa sisällissodassa diktaattoria vastaan taistelivat monet etniset ja poliittiset ryhmittymät, joita yhdisti lähinnä inho Mengistua kohtaan.

Vuonna 1984 sotilasmenojen osuus Etiopian bruttokansantuotteesta ylitti 60 prosenttia. Maareformi oli mennyt poskelleen, sateet eivät tulleet, sadot jäivät laihaksi ja Etiopia vajosi nälänhätään. Kuvat Etiopian hirveästä kärsimyksestä muistan väkevästi omasta lapsuudestani. Mengistu käytti nälkää terrorin välineenä, aivan kuten Stalin oli tehnyt Ukrainassa 1930-luvulla.

Mengistu anasti kansainvälistä apua itselleen. Riippumattomien avustusjärjestöjen toimintaa hankaloitettiin. Kuivuudella perusteltiin väestön väkivaltaisia pakkosiirtoja, joilla Mengistu pyrki heikentämään vastarintaliikkeiden tukipohjaa.

Mengistun nälänhädässä kuoli jopa 1,2 miljoonaa ihmistä, ja sadat tuhannet lapset jäivät orvoiksi. Miljoonapäiset nälkäiset laumat pakenivat joko maan sisäisesti tai mieluiten naapurimaihin.

Tuho

Vuonna 1987 Mengistu lakkautti Dergin ja perusti Etiopian työväenpuolueen johtaman Etiopian demokraattisen kansantasavallan. Hänestä tuli totta kai maan siviilipresidentti, ja vielä elävistä Dergin jäsenistä hänen ministereitään.

Mengistun joukot joutuivat sisällissodessa ahtaalle. Eritreassa ja Tigrayssä kapinaliikkeet työnsivät hallituksen ulos kummastakin maakunnasta vuoteen 1989 mennessä. Mengistu yritettiin syöstä vallasta, johon hän vastasi "puhdistamalla" armeijan johdon.

Neuvostoliiton apu tyrehtyi. Viimeiset neuvostoneuvonantajat poistuivat Etiopiasta vuoden 1990 alussa. Mengistu julisti yleisen asepalveluksen ja lupasi vapaamielisiä uudistuksia, mutta se oli aivan liian vähän aivan liian myöhään. Yhteen liittyneet kapinalliset lähestyivät jo pääkaupunkia ja diktaattorin peli oli pelattu.

Toukokuun puolivälissä 1991 Mengistu pakeni Zimbabween, jossa presidentti Robert Mugabe myönsi hänelle turvapaikan.

Maanpaossa Zimbabwessa

Etiopian uusi hallitus aloitti vuonna 1994 pitkällisen oikeusprosessin Mengistua ja hänen kätyreitään vastaan. Todisteita kertyi yli 8.000 sivua, ja monet niistä osoittivat Mengistun henkilökohtaisen syyllisyyden. Vuonna 2006 Mengistu tuomittiin syylliseksi kansanmurhaan ja rikoksiin ihmisyyttä kohtaan, ja hänelle langetettiin kuolemantuomio poissaolevana.

Zimbabwe on säännönmukaisesti kieltäytynyt luovuttamasta "ystäväänsä Mengistua" Etiopiaan. On väitetty, että Mengistu työskenteli pitkään diktaattori Robert Mugaben sortokoneiston erityisenä terrorikonsulttina, jonka Zimbabwen hallitus on kiivaasti kiistänyt.

Joka tapauksessa Mengistu elää tarkasti vartioituna salaisessa paikassa. Vuonna 1995 hänet yritettiin murhata ex-tyrannin ollessa kävelyllä talonsa lähettyvillä. Salamurhaajat olivat Mengistun kidutuksen uhriksi joutuneita eritrealaisia, mutta sekä Eritrean että Etiopian hallitukset kiistivät olleensa attentaatin takana.

Harvoissa myöntämissään haastatteluissa tai kirjoissaan Mengistu ei ole osoittanut katumusta. Hän syyttää epäonnestaan Mihail Gorbatšovia ja tämän uudistuspolitiikkaa, joka Mengistun näkemyksen mukaan johti sekä Neuvostoliiton että Etiopian kansantasavallan turmioon.

Vakoile D-pörssiä