Diktaattoripörssi

Francisco Macías Nguema

Francisco Macías Ngueman valtakaudella Päiväntasaajan Guinea tunnettiin Afrikan Dachauna. Macías, joka saattaa olla hulluin hulluista diktaattoreista, vainosi kaikkia ja tuhosi kaiken. Kun kansa yritti karata, diktaattori poltti veneet ja miinoitti tiet. Ne onnettomat, jotka eivät päässeet pakoon, Macías murhasi tai passitti plantaaseille orjatyöhön.

Francisco Macías Nguema
Pörssi
  1. Pol Pot
  2. Francisco Macías Nguema
  3. Mao Zedong
Vallassa
12.10.1968 - 3.8.1979
(3947 päivää)
Syntyi1.1.1924
Kuoli
29.9.1979 (55 vuotta)
MaaPäiväntasaajan Guinea
Arvonimet
  • elinikäinen presidentti
  • Koulutuksen, tieteen ja kulttuurin suurmestari
  • Virheetön teräksinen apostoli
  • Päiväntasaajan Guinean ainutlaatuinen ihme
Ylen podcastFrancisco Macías Nguema
Diktatuurin aakkoset

Francisco Macías Nguema syntyi 1.1.1924 nimellä Mez-m Ngueme gabonilaisille maahanmuuttajavanhemmille. Hänen isänsä oli poppamies, joka väitetysti murhasi Macíaksen pikkuveljen uhrimenoissa.

Macíaksesta tuli orpo yhdeksänvuotiaana. Isä yritti kyläpäällikön roolissa neuvotella väellensä parempia palkkoja, jonka jälkeen espanjalaiset siirtomaaherrat hakkasivat tämän kuoliaaksi pikku Franciscon silmien edessä. Perheen äiti tappoi itsensä viikkoa myöhemmin, jonka jälkeen Macías ja hänen kymmenen sisarustaan olivat omillaan.

Ura siirtomaahallinnossa

Siitä huolimatta, että epäonnistui vaaditussa kelpoisuuskokeessa kolmasti, Macíaksesta tuli Espanjan siirtomaahallinnon virkamies. Macías eteni urallaan syntymäkaupunkinsa Mongomon pormestariksi, ja toimi edustajana siirtomaaparlamentissa.

Vuonna 1964 Macíaksesta tuli varapääministeri siirtymäajan hallitukseen, jonka tehtävänä oli valmistella Päiväntasaajan Guinean itsenäistyminen Francisco Francon fasistisesta Espanjasta.

Presidentinvaalit

Vuonna 1968, itsenäisyyden koittaessa, Päiväntasaajan Guineassa toimitettiin presidentinvaali. Pääehdokkaiksi valikoituivat pääministeri Ondo Edu ja varapääministeri Macías Nguema.

Päiväntasaajan Guinea koostuu kahdesta osasta, rikkaammasta Biokon saaresta ja köyhemmästä mannerosasta. Pääministeri Ondo Edu kannatti läheisten välien säilyttämistä Espanjaan, ja häntä tukivat Biokon saaren bubi-kansa sekä mannermaan älymystö.

Macías Ngueman aggressiivisen nationalistinen vaalikampanja puolestaan vetosi omavaraisviljelystä elävään köyhälistöön. Macías lupasi ottaa eurooppalaisilta siirtomaaherroilta pois heidän etuoikeutensa ja palauttaa "perinteiset arvot" kunniaan.

Vaalit olivat vapaat ja rehelliset, ensimmäiset ja viimeiset sellaiset Päiväntasaajan Guinean historiassa. Presidenttikilpa ratkesi vaalien toisella kierroksella, lokakuussa 1968, selvästi Macías Ngueman eduksi.

Lyhyt ja ytimekäs demokratian aika

Harva osasi pahimmissa painajaisissaankaan kuvitella, mitä Macías saisi presidenttinä aikaan. Heidän olisi ehkä pitänyt osata, sillä jo vuonna 1967 tuleva presidentti oli julkisessa puheessaan kutsunut Adolf Hitleriä Afrikan vapahtajaksi.

Macías oli lukenut Hitlerinsä huolella, ja ihaili sekä miestä että hänen ajatuksiaan. Presidentti oli tullut siihen johtopäätökseen, että vain voimakas populistinen kansanliike voimauttaisi hänet tuhoamaan vihollisensa.

Hitleristä inspiroituneena Macías perusti valtaan noustuaan uuden järjestön, Kansallisen yhtenäisyyspuolueen, ja sen alle Hitler-Jugendista oppinsa ammentavan väkivaltaisen nuorisojärjestön nimeltään Juventud en marcha con Macías, "Nuoriso marssilla Maciaksen kanssa".

Macíaksen vastaehdokas Ondo Edu oli vaalitappion jälkeen paennut Gaboniin, mutta Macías sai houkuteltua hänet takaisin. Pian sen jälkeen Edu "teki itsemurhan", ja monet muut siirtymäkauden valtiomiehet vain katosivat.

Opposition vaino alkoi Macíaksen valtakunnassa vaatimattomasti, mutta eskaloitui nopeasti. Macías yritettiin syrjäyttää, ja sen jälkeen hän aloitti veriset "puhdistukset", joissa presidentin vastustajat yksi kerrallaan likvidoitiin.

Poliittisista salamurhista tuli puolessa vuodessa osa jokapäiväistä elämää. Vainoajana Macías oli perinpohjainen: hän "puhdisti" paitsi vihollisensa myös heidän perheensä, joskus kokonaisia kyliä.

Elinikäisen presidentin sekoitus

Heti perustamisensa jälkeen Macías-nuoriso alkoi hyökätä aseellisesti maassa vielä asuvia espanjalaisia vastaan. Tämä johti kaikkien eurooppalaisten evakuointiin Francon hallituksen toimesta.

Toukokuun 7. päivänä 1971 Macías Nguema kumosi vuoden 1968 perustuslain. Valta, joka oli aiemmin teoriassa kuulunut parlamentille ja oikeuslaitokselle, kuului nyt suoraan presidentille. Presidentin uhmaamisesta rangaistiin kuolemalla, ja hänen loukkaamisestaan 30 vuoden vankeusrangaistuksella.

Vuonna 1972 Macías julistautui elinikäiseksi presidentiksi. Kaikki olemassaolevat puolueet fuusioitiin Kansalliseen yhtenäisyyspuolueeseen, ja siitä tuli ainoa laillinen poliittinen liike.

Macías julisti yksityiskoulut kumoukselliseksi ja kielsi ne kokonaan. Valtion koulut opettivat lähinnä Macíaksen sekavia "ajatuksia", ja myöhemmin, valtion alennustilan pahennuttua ja opettajien tultua murhatuiksi, minkäänlaiset oppilaitokset eivät enää olleet auki kenellekään.

Kaikki joukkoviestimet, televisiosta sanomalehtiin, lakkautettiin liian älykkäinä. "Älykäs"-sanan käyttäminen ylipäätään kiellettiin. Kirjat kiellettiin. Kaikki paitsi Macíasta ylistänyt musiikki kiellettiin. Länsimainen lääketiede kiellettiin ja lääkärit murhattiin. Silmälasipäisiä tapettiin, koska silmälasit olivat älykkyyden merkki. Lopulta pelkät kengät riittivät Päiväntasaajan Guineassa eliitin tunnistamiseksi, ja kenkien pitäminen kiellettiin.

Väitetään, että Macías Ngueman valtakauden jälkeen maan rajojen sisältä löytyi kokonaista kuusi korkeakoulutettua henkilöä: kaksi lääkäriä ja neljä insinööriä.

Taloudellinen romahdus ja terrori

Vuoteen 1973 mennessä jo neljännes Päiväntasaajan Guinean väestöstä oli paennut vainoa. Ne älymystön ja poliittisen tai taloudellisen eliitin jäsenet, jotka eivät olleet tajunneet lähteä, makasivat mullan alla. Kaikki tärkeät siviili- ja sotilasvirat oli miehitetty presidentin sukulaisilla.

Vuonna 1976 nigerialaiset, 25000 asiantuntevaa vierastyöläistä kaiken kaikkiaan, ajettiin pakoon. Macías-nuoriso uhkaili heitä ja hyökkäili heidän kimppuunsa, joten Nigeria evakuoi heidät. Nigerialaiset siirtotyöläiset olivat kaakaontuotannolle elintärkeitä, joten on sanomattakin selvää että heidän lähtönsä oli kaakaonviennistä riippuvaiselle Päiväntasaajan Guinean taloudelle katastrofi.

Ei sinänsä, että maan talous olisi voinut hyvin ennen nigerialaisten karkoitusta. Macías oli nopeasti romuttanut afrikkalaisittain positiivisen kehityksen, josta maa oli saanut nauttia ennen vuotta 1968. Espanjalaiset olivat vieneet mukanaan paljon taloudellista ja henkistä pääomaa, ja mielivaltainen vaino oli tuhonnut kotimaisen henkisen pääoman.

Nigerialaisten lähtö oli vihoviimeinen tikki. Sen jälkeen maa oli kokonaan vailla tietotaitoa tai miesvoimaa pitääkseen yllä minkäänlaista teollisuutta. Kaakaontuotanto romahti 38000 tonnista 2300 tonniin, ja muut teollisuudenalat seurasivat perässä. Bruttokansantuote henkeä kohti laski 80 prosentilla.

Kun Macías oli ajanut nigerialaiset maanpakoon, hänen oli keksittävä jostakin korvaavaa työvoimaa. Presidentin ratkaisu oli pakkotyöohjelma, joka määräsi kaikille Päiväntasaajan Guinean kansalaisille työvelvoitteen kaakaoplantaaseille.

Olot plantaaseilla olivat sanoinkuvaamattoman karmeat, joten ihmiset yrittivät ottaa jalat alleen. Macías miinoitti ainoan maasta ulos johtavan tien, ja lopettaakseen kansalaistensa joukkopaon Biokon saarelta Macías käski kaikki veneet, riippumatta niiden koosta, tuhottaviksi. Tähän toimenpiteeseen asti kalatalous oli säilynyt suhteellisen tuottavana, mutta nyt diktaattori tuhosi koko teollisuudenalan kertaheitolla.

Ruokahuollosta oli kalastuksen "alasajon" jälkeen jäljellä vain rippeet. Kun ulkomaiset tarkkailijat lopulta pääsivät Päiväntasaajan Guineaan - espanjalaisten lähdön jälkeen maa oli eristäytynyt ja pimennossa aina Macíaksen syrjäytykseen asti, eikä kukaan tiennyt tarkkaan mitä siellä oli meneillään - he ihmettelivät, kuinka niin moni guinealainen oli kaiken tapahtuneen jälkeen vielä elossa.

Kenties 50000-80000 kaikenkaikkiaan 300000-400000 asukkaasta sai joka tapauksessa vainoissa surmansa. Macías olisi murhannut enemmänkin, mutta ainakin 150000 henkeä onnistui pakenemaan naapurimaihin. On esitetty väite, että jopa 70 prosenttia kansasta olisi karannut maasta Macíaksen valtakaudella.

Päiväntasaajan Guinean ainutlaatuinen ihme

Macías Nguema, ehkäpä jatkuvan holtittoman huumeidenkäyttönsä innoittamana, myönsi itselleen prameita arvonimiä. Ensin hän oli "koulutuksen, tieteen ja kulttuurin suurmestari", myöhemmin hänestä tuli "virheetön teräksinen apostoli" ja, kuinka vaatimatonta, "Päiväntasaajan Guinean ainutlaatuinen ihme".

Macías kielsi kaikki uskonnolliset kokoontumiset, mutta vasta pakotettuaan katoliset papit saarnaamaan, kuinka Jumala oli luonut Päiväntasaajan Guinean "isä Macíaksen armosta", ja kuinka "ei ole muita jumalia kuin Macías Nguema". Jälkimmäisestä ajatuspäästöstä tehtiin maan virallinen motto.

Macías keräsi murhaamiensa ihmisten pääkalloja ja hakkasi ihmisiä niillä. Presidentti tapasi säännöllisesti haamuja, ja hän määräsi pääkaupungin voimalaitoksen lopettamaan voiteluöljyn käyttämisen, koska hänen taikavoimansa pitäisivät rattaat pyörimässä. Voimalaitoksen hajottua koko Biokon saari oli pysyvästi ilman sähköä.

Presidentillä oli tapana huudattaa stadionin ämyreistä iloista "Oi niitä aikoja"-rallatusta, samaan aikaan kun hänen vihollisiaan teloitettiin ampumalla. Joulun alla teloittajat oli juhlapyhien kunniaksi puettu joulupukeiksi.

Macíaksen valtakauden aikana Päiväntasaajan Guineassa ei tehty taloudellisia suunnitelmia eikä pidetty kirjaa rahoista. Diktaattori hylkäsi puolivälissä valtakauttaan pääkaupungin ja vetäytyi maalle polttamaan kannabista. Sen jälkeen kun presidentti oli murhannut valtionpankin johtajan, hän säilytti maan kultavarantoja kirjaimellisesti patjansa välissä.

Yksi "puhdistus" liikaa

Hitaasti mutta varmasti sana Macíaksen hirmuvallasta levisi. Päiväntasaajan Guinea sai ulkomailla vähemmän mairittelevan lempinimen "Afrikan Dachau".

Vuoteen 1979 tultaessa Macías oli hirmuteoistaan tunnettu ja kansainvälisesti tuomittu, mutta pysyi heimoveljiensä ja lähisukulaistensa vankkumattoman tuen ansiosta vallassa.

Diktaattorin vainoharhaisuus oli vuosi vuodelta kasvanut. Aina ennen matkustamista Macías teloitti poliittisia vankeja kannustaakseen kätyreitään uskollisuuteen johtajan poissaollessa. Hän tapatti kaikki rakastajattariensa eksät ja himoitsemiensa naisten nyksät. Kesällä 1979 hän alkoi viimein "puhdistamaan" välitöntä sisäpiiriänsä.

Se oli virhe. Erään "puhdistetun" poika ja Macíaksen veljenpoika Teodoro Obiang Nguema Mbasogo ryhtyi kapinaan. Macías-nuoriso taisteli urhoollisesti johtajansa puolesta, mutta kaksi viikkoa kestäneiden veristen yhteenottojen jälkeen Macías oli Obiangin vanki.

Macías Nguema tuomittiin oikeudenkäynnissä kuolemaan kokonaista 101 kertaa. Päiväntasaajan Guineasta ei löytynyt miestä tai naista, joka olisi uskaltanut yrittää vahingoittaa taikavoimistaan tunnettua tyrannia, joten teloituskomppania lainattiin Marokosta.

Kahdeskymmenesyhdeksäs lokakuuta 1979 Macías Nguema teloitettiin ampumalla. Aikalaisten raporttien mukaan hän esiintyi rauhallisesti ja arvokkaasti. Paikallisten pelot osoittautuivat turhiksi, luodit läpäisivät Macíaksen nahan oikein hyvin ja Päiväntasaajan Guinean ainutlaatuinen ihme kuoli niille sijoilleen.

Vakoile D-pörssiä