Diktaattoripörssi

Jean-Bédel Bokassa

  • ahne
  • julmuri
  • kannibaali
  • mielipuoli
  • monarkki
  • mätä
  • playboy
  • päätyi maanpakoon
  • päätyi vankilaan
  • sotilas
  • suuruudenhullu
  • tuomittiin kuolemaan

Jean-Bédel Bokassa rakasti oman suuruutensa ylistämistä. Hän ei tyytynyt olemaan elinikäinen presidentti, vaan kruunautti itsensä keisariksi. Hän hauskuutti keisarillista korkeuttaan syöttämällä vihollisiaan diplomaateille, ja myöhemmin, kun hänet oli syrjäytetty, Bokassasta tuli kolmastoista apostoli ja paavin salarakas.

Jean-Bédel Bokassa
Pörssi
  1. Mao Zedong
  2. Jean-Bédel Bokassa
  3. Idi Amin
Vallassa
1.1.1966 - 21.9.1979
(5011 päivää)
Syntyi22.2.1921
Kuoli
3.11.1996 (75 vuotta)
MaaKeski-Afrikan tasavalta
Arvonimet
  • sotamarsalkka
  • elinikäinen presidentti
  • keisari
Ylen podcastJean-Bédel Bokassa
Diktatuurin aakkoset

Jean-Bédel Bokassa syntyi 22.2.1921 Ranskan Keski-Afrikassa, Bobanguin suuressa kylässä sademetsän reunamilla, 80 kilometrin päässä siirtomaan pääkaupungista Banguista.

Bokassan isä Mindogon oli kylän päällikkö, jonka vastuulla oli kylänväen organisointi työskentelemään ranskalaisten siirtomaaherrojen hyväksi. Kuunneltuaan ranskalaisten paikallisilla teettämää pakkotyötä vastustavan profeetan saarnaa Mindogon sai valaistuksen ja kieltäytyi yhteistyöstä.

Ranskalaiset tulkitsivat isän toiminnan kapinaksi, ja Mindogon marssitettiin marraskuussa 1927 kahlittuna lähimpään kaupunkiin. Siellä hänet hakattiin torilla julkisesti hengiltä.

Bokassan äiti oli surun murtama ja teki itsemurhan vain viikkoa myöhemmin. Bokassasta ja hänen kahdestatoista sisaruksestaan oli tullut orpoja.

Oppivuodet

Suku otti vastuun lapsista. Bokassa passitettiin saamaan ranskankielistä opetusta lähetyskouluun, jossa koulutoverit pilkkasivat lyhyttä mutta vahvarakenteista Bokassaa hänen orpoudestaan.

Ranskalaisen kirjailijan Jean Bédelin oppikirjoista tuli Bokassalle rakkaita. Se ei jäänyt opettajilta huomaamatta, ja he ryhtyivät kutsumaan poikaa Jean-Bédeliksi.

Jean-Bédelistä piti tulla pappi, mutta opetuksesta vastannut isä Grüner heräsi ennen pitkää ymmärtämään, että pojalta puuttui sekä älynlahjoja että hurskautta. Kokin ammatti oli tälle paljon sopivampi urapolku.

Valmistuttuaan vuonna 1939 Jean-Bédel seurasi isoisältään ja oppi-isältään Grüneriltä saamiaan neuvoja, ja nuori mies värväytyi Ranskan siirtomaajoukkoihin.

Pitkä ura Ranskan armeijassa

Jean-Bédel oli hyvä sotilas, ja hänet ylennettiin pian kersantiksi. Kun Ranska joutui antautumaan kesällä 1941, Bokassa jatkoi sotimista Vapaan Ranskan joukoissa.

Bokassa oli mukana vapauttamssa Afrikan siirtomaita Vichyn saksalaismielisen hallituksen ikeestä. Elokuussa 1944 hänen yksikkönsä nousi maihin Provencessa, Ranskassa, ja Bokassa taisteli Euroopassa, kunnes Adolf Hitler teki itsemurhan ja Saksa antautui toukokuussa 1945.

Toisen maailmansodan jälkeen Bokassa palveli muun muassa Algeriassa ja Indokiinassa. Hänelle myönnettiin kunniamerkkejä urheudesta, ja hänet ylennettiin luutnantiksi.

Vuonna 1959, kahdenkymmenen vuoden poissaolon jälkeen, Bokassa sai komennuksen takaisin kotimaahansa. Keski-Afrikka oli saanut autonomian vuonna 1958, ja kahta vuotta myöhemmin se itsenäistyi.

Uutta armeijaa rakentamassa

Bokassa ylennettiin kapteeniksi vuonna 1961. Pian sen jälkeen hän jätti Ranskan armeijan ja liittyi juuri perustettuihin Keski-Afrikan omiin asevoimiin.

Bokassa sai serkkupojaltaan, tasavallan presidentiltä David Dackolta, tehtäväkseen rakentaa maalle uskottavat asevoimat. Pian Bokassa olikin viidestäsadasta miehestä koostuvan armeijan ylipäällikkö ja sen ensimmäinen eversti.

Eversti Bokassalla oli huutava tarve tuoda omaa tärkeyttään esille. Hän esiintyi julkisuudessa aina univormussaan, maksimaalinen määrä mitaleita rintapielessä, ja piti tarkasti huolen siitä että istui valtion virallisissa seremonioissa presidentti Dackon vieressä.

Aluksi Bokassan patsastelu oli kaikkien mielestä hauskaa, mutta jossain vaiheessa presidentin neuvonantajat huolestuivat. Afrikassa tapahtui noina vuosina paljon sotilasvallankaappauksia, ja neuvonantajat varoittivat Dackoa Bokassan muodostamasta vaarasta.

Presidentti Dacko vain nauroi. Hänen mielestään Bokassa oli pelkästään kiinnostunut mitaleista ja aivan liian typerä kaapatakseen vallan.

Typerä kaappaa vallan

Dackon hallitus ajautui vuodesta 1964 alkaen vaikeuksiin ja siitä tuli epäsuosittu. Presidentti yritti lypsää kansansuosiota harjoittamalla emämaasta itsenäistä linjaa, ja Keski-Afrikka solmi diplomaattiset suhteet kommunistiseen Kiinaan.

Kiinasta saatu laina ei pelastanut Keski-Afrikan korruptoitunutta taloutta romahdukselta. Presidentti Dacko ja Bokassa ajautuivat välirikkoon, ja serkukset haukkuivat toisiaan julkisesti. Bokassa ei enää edes yrittänyt esittää, etteikö ollut kaappaamassa valtaa. Dacko yritti ajaa Bokassan maanpakoon Ranskaan, mutta joutui paineen alaisena sallimaan haastajansa paluun.

Uudenvuodenaattona 1965 Bokassa, kyvykkään kapteeni Banzan tukemana, kaappasi vallan verettömässä keikauksessa. Armeija miehitti pääkaupungin ja pidätti presidentti Dackon. Bokassa halasi serkkuaan lämpimästi ja sanoi: "Minähän varoitin sinua. Nyt on liian myöhäistä." Sitten hän pakotti presidentin eroamaan.

Aamulla Bokassa puhui kansalle radiossa. "Dackon hallitus on eronnut. Oikeus on voittanut. Porvarisluokka on murskattu, tasa-arvon aikakausi alkaa. Kauan eläköön Keski-Afrikan tasavalta!"

Menestys nousee Bokassan päähän

Bokassa lupasi laatia uuden perustuslain ja luopua vallasta, kunhan olisi ensin karkoittanut kommunismin peikon. Uusi presidentti julisti "operaatio Bokassan" alkaneeksi ja panosti maatalouteen, teollisuuteen, koulutukseen ja julkiseen liikenteeseen. Bokassa sääti uusia afrikkalaisittain edistyksellisiä lakeja.

Alku oli lupaava, mutta valta nousi yksinkertaiseksi mainitun diktaattorin päähän. Pian hän jo esitteli kansalle härskisti suuruuttaan ja maskuliinisuuttaan. Bokassa keräsi sekä arvonimiä - johtaja myönsi itselleen yli kolmekymmentä itse keksimäänsä titteliä - että vaimoja, joita hänellä oli ajan saatossa useita kymmeniä.

Bokassa ja hänen aiempi tukijansa Banza ajautuivat 1960-luvun lopussa riitoihin valtion budjetista, josta suuruudenhulluuteen sairastunut presidentti otti leijonanosan henkilökohtaisiin menoihinsa. Banza etsi asevoimista tukea, mutta hänet kavallettiin. Banzaa kidutettiin karmivalla tavalla ennen kuin hänet murhattiin, ja Bokassa osallistui kidutukseen omakätisesti.

Bokassa keksi kansalleen uusia sääntöjä. Jokaisen yli 18- ja alle 55-vuotiaan piti todistetusti käydä töissä, tai he joutuivat vankilaan. Kerjääminen kiellettiin. Rumpujen soitosta tuli rangaistava teko. Bokassa, joka tunnettiin kyltymättömästä seksin himostaan, perusti "moraaliprikaatin" vahtimaan Banguin yöelämän siveellisyyttä.

Hullut päivät

Vuonna 1972 Bokassa julistautui elinikäiseksi presidentiksi ja ylensi itsensä sotamarsalkaksi. Hän nimitti itsensä niin sisä-, puolustus-, kauppa-, teollisuus-, kaivos-, liikenne-, kuin ilmailuministeriksi.

Tavattuaan Libyan diktaattorin Muammar Gaddafin syksyllä 1976 Bokassa kääntyi muslimiksi ja otti itselleen islamilaisen nimen Salah Eddine Ahmed Bokassa. Kyseessä oli juoni, jolla Bokassa yritti saada Libyalta taloudellista tukea, ja kun rahaa ei kuulunut, Bokassa kääntyi heti takaisin kristinuskoon.

Bokassan oli oltava katolinen, sillä hän oli keksinyt käyttöä Banguin katedraalille. Ranskan armeijassa palvellessaan Bokassa oli rakastunut syvästi kaikkeen ranskalaiseen. Hänellä oli kaksi suurta sankaria, Charles de Gaulle, jota hän oli kutsunut "isäksi", ja Napoleon, jota hän suuresti ihaili, ja jonka askelia hän oli päättänyt seurata.

Vuoden 1976 joulukuussa Bokassa julisti lakkauttavansa parlamentin - "elottoman elimen, joka ei enää edusta kansan tahtoa" - ja vaihtavansa maan hallitusmuodon keisarikunnaksi. Vuotta myöhemmin hän kruunautti itsensä keisariksi nimellä Bokassa I. Hulppeaan kruunajaisseremoniaan kului sen vuoden koko vuoden budjetti, mutta Ranska sponsoroi Bokassaa avokätisesti. Ranskan presidentti Valéry Giscard d’Estaing oli Bokassan ystävä, ja Ranska sai Bokassalta uraania ja timantteja.

Bokassa toivoi itsensä paavin ojentavan hänelle kruunun, mutta Bokassan suureksi pettymykseksi sen enempää Rooman piispa kuin kukaan muukaan (paitsi Liechtensteinin ruhtinas) kruunajaisiin kutsutuista monarkeista tai valtionpäistä ei päässyt paikalle. Edes Ranskan presidentti ei kehdannut matkustaa Banguihin.

Bokassan tapa hallita oli vuosien mittaan muuttunut arvaamattomammaksi, ja häneen oli alettu suhtautua epäilevästi. Viimeistään kruunajaisten jälkeen ulkomaailma piti Bokassaa mielipuolena, ja häntä verrattiin Ugandan Idi Aminiin.

Koulupukugate

Vuonna 1979 koululaiset protestoivat pakollisiksi määrättyjä, Bokassan kuvalla varustettuja kalliita koulupukuja vastaan. Kun Bokassan auto ajoi ohi, mielenosoittajat heittelivät sitä kivillä.

Kivien heittelijät vangittiin. Keisari osallistui henkilökohtaisesti heidän kuulusteluihinsa, ja hakkasi monet kuoliaaksi eebenpuisella keisarillisella valtikallaan. Nuorimmat ainakin sadasta uhrista olivat kahdeksanvuotiaita.

Neljä kuukautta myöhemmin, kun keisari oli jälleen valtiovierailulla Libyassa etsimässä tukea, lasten joukkomurhasta järkyttynyt Ranska palautti erikoisjoukkojen salamaoperaatiolla Bokassan edeltäjän David Dackon valtaan.

Maanpako ja juhlallinen paluu

Tultuaan syrjäytetyksi Bokassa yritti asettua Ranskaan. Hän oli edelleen Ranskan kansalainen, vieläpä juhlittu sotasankari, joten häneltä ei voinut evätä maahantuloa. Ranska ainoastaan viivytteli parhaansa mukaan, ja Bokassa joutui odottamaan Norsunluurannikolla.

Vuonna 1983 Bokassa sai Ranskasta poliittisen turvapaikan, ja keisari asettui asumaan omistamaansa kartanoon. Bokassa oli kuitenkin Ranskassa asuessaan niin onneton, että katsoi vuonna 1987 parhaaksi palata Keski-Afrikkaan, vaikka hänet oli ehditty siellä tuomita poissaolevana kuolemaan.

Keisari uskoi riemuitsevan kansanjoukon odottavan häntä lentokentällä. Valitettavasti häntä vastaanottamassa oli vain virkavallan edustajia. Bokassa vangittiin, ja hänelle järjestettiin oikeudenkäynti. Entistä diktaattoria syytettiin muun muassa maanpetturuudesta, murhista, pahoinpitelyistä, kavalluksesta ja kannibalismista.

Bokassa säilytti useiden todistajanlausuntojen mukaan jääkaapissaan ihmislihaa. Bokassan kokki oli syyttäjän tähtitodistaja, ja entinen presidentti Dacko todisti myös asiassa. Bokassa oli väitetysti hauskuuttanut itseään tarjoilemalla vihollisistaan leikattua filettä kruunajaisissaan "grillilihana" ulkomaisille vieraille.

Kannibalismisyytteet hylättiin, mutta se ei tarkoita etteikö Bokassa olisi syönyt ihmisiä. Nämä nimenomaiset rikokset olivat mahdollisesti vanhentuneet, ja syyttäjällä oli riittävästi syytettävää ilman niitä, joten hän ei tuonut ihmissyönti-asiaa oikeudessa esiin erityisen voimallisesti.

Kaikkien muiden syytteiden osalta Bokassa todettiin kesällä 1987 syylliseksi. Hänen sanotaan itkeneen hiljaa, kun tuomari tuomitsi hänet kuolemaan. Bokassa siirrettiin vankilaan odottamaan teloitusta, ja hänen valituksensa hylättiin Keski-Afrikan korkeimmassa oikeudessa.

Uskon mies

Keski-Afrikan uusi presidentti André Kolingba vastusti kuolemantuomiota, ja hän muunsi Bokassan rangaistuksen elinikäiseksi vankeudeksi. Vuotta myöhemmin hän lievensi sitä edelleen edelleen 20 vuoden mittaiseksi. Viimeisenä presidentillisenä tekonaan Kolingba armahti kaikki Keski-Afrikan vangit, ja Bokassa vapautui vankilasta elokuussa 1993.

Bokassa oli tullut vankilassa uskoon. Elämänsä varrella ainakin viisikymmentä lasta kymmenille vaimoille ja rakastajattarille siittänyt ex-diktaattori eli selibaatissa hiljaista elämää vaatimattomassa talossa. Bokassa julisti olevansa kolmastoista apostoli, ja väitti tapaavansa salaa paavin kanssa. Vuonna 1996 Bokassan terveys huononi, ja hän kuoli marraskuussa sydänkohtaukseen.

Vuonna 2010, Keski-Afrikan itsenäisyyden 50-vuotispäivän kunniaksi, tasavalta rehabilitoi Jean-Bédel Bokassan. Silloinen presidentti kutsui Bokassaa "Keski-Afrikan suureksi pojaksi, jonka ansiot suurena rakentajana on tunnustettu". Poliitikot yli puoluerajojen ylistivät Bokassan isänmaallisuutta ja muistelivat nostalgisesti vakautta, josta maa oli Bokassan valtakaudella saanut nauttia.

Vakoile D-pörssiä