Diktaattoripörssi

Sotilassankari Sani Abacha kaappasi vallan marraskuussa 1993. Siitä alkoi viiden vuoden väkivaltainen seikkailu, jonka varrella Abacha kavalsi Nigerian kansantaloudesta enemmän kuin kukaan koskaan. Diktaattori olisi varastanut enemmänkin, mutta massiivinen Viagra-annos räjäytti kenraalin sydämen kesken lemmenleikkien.

Hafez al-Assad ei syntynyt kultalusikka suussaan mutta oli lapsesta pitäen lahjakas ja uuttera. Hän ponnisti epätodennäköisistä lähtöasetelmista diktaattoriksi kolmen kaappauksen kautta ja pyhitti pitkän valtakautensa oman suuruutensa ylistykselle ja perheensä pönkittämiselle.

Omar al-Bashir sai vuonna 2009 kunnian tulla ensimmäiseksi kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n etsintäkuuluttamaksi istuvaksi valtionpääksi. Rikokset ihmisyyttä kohtaan Darfurissa ovat suurimmat diktaattorin synneistä, mutta hänen pitkään sisällissotien värittämään kauteensa mahtuu muitakin rötöksiä.

Idi Aminin valtakaudella Ugandan vesivoimalan luukut tukkeutuivat ruumiista, joita diktaattorin veriset "puhdistukset" tuottivat Niiliin kuin liukuhihnalta. Amin myönsi itselleen prameita kunniamerkkejä ja julisti itsensä Skotlannin kuninkaaksi. Hän oli höpsöttelevän seuramiehen viittaan verhoutunut vainoharhainen ja verenhimoinen tyranni.

Amiraali emeritus Frank Bainimarama on kaapannut vallan Fidžillä ei ainoastaan kerran vaan kahdesti. Vuonna 2000 hän luovutti vallan pikaisesti pois, mutta kaapattuaan sen uudelleen kuusi vuotta myöhemmin hän hallitsi maataan ensin presidenttinä ja sitten pääministerinä aina jouluun 2022 asti.

Mohamed Siad Barre julisti Neuvostoliiton aseistamana kommunistina sodan Etiopialle. Hävittyään hän julisti Yhdysvaltojen aseistamana antikommunistina sodan omalle maalleen. Siad Barren kestävin perintö Somalialle on kolme vuosikymmentä sisällissotaa ja anarkiaa.

Fulgencio Batista hallitsi Kuubaa diktaattorina kahteen otteeseen kolmessa eri roolissa. Ensin hän oli progressiivinen työväen tuella ratsastava sosialistipopulisti, ja myöhemmin hänestä tuli läpimätä mafiaa, Yhdysvaltoja ja rikkaita nuoleskeleva ryöstäjä ja murhaaja.

Jean-Bédel Bokassa rakasti oman suuruutensa ylistämistä. Hän ei tyytynyt olemaan elinikäinen presidentti, vaan kruunautti itsensä keisariksi. Hän hauskuutti keisarillista korkeuttaan syöttämällä vihollisiaan diplomaateille, ja myöhemmin, kun hänet oli syrjäytetty, Bokassasta tuli kolmastoista apostoli ja paavin salarakas.

Samuel Doe kaatoi korruptoituneen ja rasistisen yksinvallan, ainoastaan pystyttääkseen korruptoituneen ja rasistisen yksinvallan joka pohjusti tien karmiville sotarikoksille ja usealle vuosikymmenelle barbarismia ja hirmuvaltaa.

Porfirio Díaz johti Meksikoa niin pitkään ja valtio henkilöityi häneen niin voimakkaasti, että presidentin mukaan on nimetty kokonainen aikakausi, porfiriato. Pragmaattinen diktaattori suunnitteli hyvin kaiken paitsi vallanvaihdon, ja lopulta hänet ajettiin häpeällisesti maasta.

Gnassingbé Eyadéma vei Togon ensimmäiseltä presidentiltä omakätisesti sekä viran että hengen, eikä sen jälkeen koskaan uskaltanut koston pelossa luopua vallasta. Eyadéma, jota tuhannen tytön tanssi- ja lauluryhmä oli aina valmiina ylistämään, julkaisutti itsestään kertovan supersankarisarjakuvan.

Francisco Franco nousi valtaan verisen sisällissodan jälkeen. Hän oli akseliin kallellaan, mutta pysyi viisaasti erossa toisesta maailmansodasta. Franco palautti monarkian mutta ei monarkkia, ja toimi "jumalan armosta" autoritäärisenä, kansallismielisenä sijaishallitsijana aina kuolemaansa asti.

Muammar Gaddafista tuli Libyan diktaattori 27-vuotiaana. Hän halusi yhdistää niin arabit kuin Afrikankin, asui palatsissa mutta esiintyi teltassa, kirjoitti suorasta demokratiasta ja hallitsi yksinvaltiaana. Gaddafi tuki terrorismia ja perusti koulun diktaattoreille, mutta liittyi myöhemmin terrorismin vastaiseen sotaan.

Adolf Hitlerin aggressiivinen laajentumishimo johti maailmanhistorian tuhoisimpaan sotaan. Valloitettuaan Euroopan kiihkomielisesti antisemitistinen Hitler teollisti joukkotuhonnan murhatakseen vihaamansa juutalaiset, ja lähes onnistui tehtävässään ennen kuin hänen "tuhatvuotinen valtakuntansa" tuli tiensä päähän kahdentoista vuoden kypsässä iässä.

Toimittajat vai homoseksuaalit? Yahya Jammeh ei osannut päättää kumpaa ihmisryhmää hän vihaa enemmän, joten hän teki kompromissin ja vainosi kumpaakin joukkoa yhtä tunnollisesti läpi lähes neljännesvuosisataisen valtakautensa.

Mengistu Haile Mariam kaatoi Derg-junttansa kanssa epäsuositun keisarin, ja hänelle hurrattiin. Se oli Etiopian viimeinen hurraus seitsemääntoista vuoteen, sillä maa sai koston- ja verenhimoiselta stalinistilta sakinhivutuksen ja suoneniskennän jota se ei aivan heti unohda.

Min Aung Hlaing kaappasi vallan, kuten Myanmarissa sotilaspomoilla säännöllisin väliajoin tapana on, vuoden 2021 alussa. Jo ennen keikausta hän oli ansioitunut kahmimalla valtaa ynnä rahaa perheelleen ja organisoimalla armeijan suorittaman rohingya-kansan joukkotuhonnan.

Panaman vahva mies Manuel Noriega auttoi Yhdysvaltoja vastustamaan kommunismia ja Yhdysvaltain kansalaisia tyydyttämään kokaiininhimonsa. Siinä sivussa hän teki itsestään rikkaan miehen ja keskitti itselleen vähitellen kaiken vallan. Hyviä aikoja riitti pitkään, mutta kylmän sodan päätös muodostui kenraalille kalseaksi.

Kauan sitten, kaukana Afrikassa, Teodoro Obiang Nguema Mbasogo oli pienen, tuntemattoman ja köyhän maan julma tyranni. Sitten hän löysi paljon öljyä ja hänestä tuli pienen, tuntemattoman ja köyhän maan julma ja ökyrikas tyranni.

Augusto Pinochet antoi shokkihoitoa Chilen demokratialle ja sosialismille. Keinot: kidutuksia, kadotuksia, radikaali uusliberalistinen talousohjelma. Lopputulos: tulonsiirto ulkomaille ja megarikkaille, kurjistunut keskiluokka ja kasvanut köyhyys.

Luis-veli oli hallinnut Nicaraguaa lempeämmin, mutta Anastasio Somoza Debayle muistutti diktaattorina enemmän isäänsä. Hän ei sietänyt minkäänlaista oppositiota, vaan pamputti ja ryösti kuin viimeistä päivää. Nicaraguan pääkaupunki ei ole vieläkään kaikilta osin toipunut nuorimmasta Somozasta, jota ei syyttä suotta kutsuttu "vampyyridiktaattoriksi".

Anastasio Somoza Garcían hallinto oli jopa Latinalaisen Amerikan mittapuulla poikkeuksellisen mätä. Kaikki korkeat virat ja omaisuus jaeltiin diktaattorille ja tämän sukulaisille, ja äkkirikastunut suvun patriarkka johti Nicaraguaa kuin koko maa olisi ollut hänen henkilökohtaisesti omistamansa yritys.

Alfredo Stroessner muistetaan ei niinkään terrorinsa kaameudesta vaan sen kaamean pitkästä kestosta. Evakkonatsien suojelija, alkuperäiskansojen lahtaaja ja huumekauppojen suosija vilautteli vallassa pysyäkseen antikommunisti-korttia ja kukistui vasta talouskuplan puhkeamiseen.

Jugoslavian johtaja Tito säilytti valtansa, vaikka uhmasi Neuvostoliittoa itsenäisellä ja sitoutumattomalla linjallaan. Tito oli tärkein Jugoslaviaa koossapitävä voima, ja diktaattorin kuoltua liittovaltio kaatui kymmenessä vuodessa omaan mahdottomuuteensa.

Ennen kuin Rafael Trujillosta tuli yksinvaltias, hän kunnostautui kollaboratöörinä, kidnappaajaana ja raiskaajana. Diktaattorina Trujillo varasti, murhasi ja pönkitti egoaan minkä kerkesi kunnes konepistoolimiehet niittivät Yhdysvaltojen tuen hiivuttua despootin autoonsa kesken huviajelun.

Tšiang Kai-šek taisteli sotaherroja vastaan yhdistääkseen Kiinan. Hän taisteli kommunisteja vastaan tuhotakseen kommunismin. Hän taisteli japanilaisia vastaan toisessa maailmansodassa. Hävittyään Kiinan sisällissodan Tšiang jatkoi taisteluaan Taiwanin saarelta, jota hän hallitsi sotatilalain nojalla kovaotteisena despoottina.