Diktaattoripörssi

[Vastaus Puhemiehelle] Joo, kuulostaa hyvältä. Toivottavasti saat lähiaikoina valmiiksi tuon uuden pörssin, odotan innolla.

Tässä on sisältö Todor Zivkov -sivulle. Kirjoitin tämän kenties hieman pikaisesti. Vallassa: 4.3.1954 - 10.11.1989 Luokittelu: Kommunismi, mätä Tiivistelmä: Todor Zivkov nousi valtaan Bulgariassa syrjäytettyään edeltäjänsä. Otettuaan ohjakset Zivkov kollektivisoi maatalouden, kavalsi kansan omaisuutta, ehdotti Bulgarian liittämistä Neuvostoliittoon ja vastusti liian suuria poliittisia muutoksia - uudistamisyritykset johtaja tukahdutti rajuin ottein. Myöhemmin Zivkov karkotti suuren osan Bulgarian turkkilaisvähemmistöstä Turkkiin aiheuttaen talouden romahduksen. Lopulta politbyroo kääntyi häntä vastaan ja syöksi hänet vallasta. Tarina: Todor Zivkov, koko nimeltään Todor Kristov Zivkov, syntyi köyhään maanviljelijäperheeseen vuonna 1911. 1920-luvulla Zivkov muutti töiden perässä läheiseen Sofiaan, Bulgarian pääkaupunkiin, jossa kouluttautui kirjaltajaksi. Pian hän omaksui marxismin ja liittyi joko vuonna 1932 tai 1933 kommunistiseen puolueeseen ja auttoi toisen maailmansodan aikana saksalaisten vastaisen vastarintaliikkeen organisoimisessa. Myöhemmin hän tuki Bulgariaan saapunutta Puna-armeijaa ja Neuvostoliitto perusti Bulgariaan uuden hallituksen, jossa Zivkov nousi merkittävään asemaan. Vuonna 1945 Zivkov liittyi keskuskomiteaan, ja vuonna 1949 hän sai keskuskomitean ja vuonna 1951 politbyroon täysjäsenyyden. Vuodesta 1948 hän myös toimi Sofian pormestaria vastaavassa virassa. Vuonna 1954 Zivkov syrjäytti Vulko Tservenkovin ja otti itse paikan puolueen johdossa. Neuvostoliiton johtaja Nikita Hrustsev tuki Zivkovia. Vuonna 1961 Zivkov pääsi lopullisesti eroon Tservenkovista, kun tämä erotettiin puolueesta. Vuonna 1962 Zivkov syytti uhkana pitämäänsä merkittävään asemaan noussutta Anton Iugovia puolueen vastustamisesta, erotti hänet ja asetti hänet kotiarestiin. Vuonna 1964 hän solmi suhteet Kreikan kanssa. Vuonna 1965 joukko korkea-arvoisia upseereita yritti vallankaappausta, jonka Zivkov onnistui pysäyttämään. Vuonna 1968 Zivkovin Bulgaria oli mukana Tsekkoslovakian miehityksessä. Vuonna 1971 Zivkov nimitti itsensä Bulgarian presidentiksi. Vuonna 1984 Zivkov aloitti kampanjan, jonka tarkoituksena oli pakottaa bulgarianturkkilaiset vaihtamaan nimensä. Vuonna 1989 hän karkotti lähes kolmasosan bulgarianturkkilaisista Turkkiin, ja Bulgarian talous romahti. Lisäksi Turkki joutui sulkemaan rajansa yli 300 000 bulgarinturkkilaisen saavuttua maahan. Bulgarian ulkoministeri Peter Mladenov raivostui, ja erosi saman vuoden lokakuussa syyttäen Zivkovia Bulgarian talouden ja maineen pilaamisesta. Myöhemmin Mladenov nousi politbyroon johtoon ja Zivkov syöstiin vallasta 10. marraskuuta 1989. Vuonna 1990 Zivkovia syytettiin kansan omaisuuden kavaltamisesta, ja hän sai vuonna 1992 kahdeksan vuoden vankeustuomion, jota hän ei kuitenkaan joutunut istumaan vankilassa. Zivkov kuoli 5. elokuuta 1998.

Hmm... 'Pörssin mobiiliversio vaikuttaa lupaavalta. Onko se ollut työn alla pitkäänkin?

Miksi ihmeessä Jean Bedel Bokassa on noin korkealla sijalla? Toki, koulupoikien popsiminen ja monet muut hänen tekemänsä asiat olivat kuvottavia, mutta en silti voi käsittää, miksi Bokassa on nelossijalla ja Mao vasta vitossijalla. Kyllä Maon ja Bokassan paikkoja voisi vaihtaa.

[Vastaus arvoisan puhemiehen, demokraattisen 'Pörssin Veli numero ykkösen, kansojen isän sekä vuosisatamme valon - loistavan toverin - viestiin joka puolestaan vastasi minun viestiini] Kiitän vastauksesta. Nimitys apulaispropagandaministeriksi ja jonkun pikkuprovinssin ikuiseksi suurvisiiriksi lämmittäisi todella sydäntäni. Mahtaako paikka puolueen apulaispuheenjohtajan sijaisena muuten olla vapaana?

Korjaus eiliseen listaani: Tongan Tupou IV:n valtakausi alkoi 1965, ei 1966. Valtakauden päättymisvuosi oli kyllä oikein.

Lisätään vielä Iranin rääväsuu-presidentti Mahmoud Ahmadinejad eilisen listani jatkoksi.

Nabullionen linjoilla jatkaakseni, tässä olisi lisää diktaattoreita: - Taufa’ahau Tupou IV, Tonga (Tongan kuningas 1966-2006, lisäls hän pääsi myös Guinnessin Ennätysten kirjaan maailman lihavimpana monarkkina) - Józef Piłsudski, Puola - Emomalii Rahmon, Tadžikistan - Isaias Afewerki, Eritrea - Teodoro Obiang Nguema Mbasogo, Päiväntasaajan Guinea (Macias Ngueman veljenpoika) - Mswati III, Swazimaa - Jorge Videla, Argentiina - Hugo Chávez, Venezuela - Nicolás Maduro, Venezuela - Rafael Correa, Ecuador - Frank Bainimarama, Fidži - Paul Biya, Kamerun - Omar Bongo, Gabon - Than Shwe, Myanmar (sotilasjuntan johtaja 1962-2011) - Daniel Ortega, Nicaragua

Morjens! Tässä olisi sisältö Suhartoa käsittelevälle sivulle (ellet ole jo itse kirjoittanut). Vallassa: 12.3.1967 - 21.5.1998 Luokittelu: antikommunismi, kansanmurha, sotilas, mätä, terrorismi Tiivistelmä: Suharto perusti Indonesiaan vahvan, opposition vaimentaneen hallituksen, jota hän johti autoritäärisesti yli kolmen vuosikymmenen ajan. Suharto tuli tunnetuksi kommunistien lahtaamisesta ja hallintonsa korruptiosta - hänen tulojensa arvellaan olleen noin viitisentoista miljardia Yhdysvaltain dollaria, ellei enemmänkin. Jopa 30% maan kehitysapubudjetista kavallettiin Suharton vallan aikana. Suharton vainojen seurauksena miljoonia ihmistä tapettiin väkivaltaisesti ja heidän lisäkseen kunnon kasa ihmisiä kuoli nälkään ja tauteihin. Suharto pakotettiin eroamaan vuonna 1998, vaikka hän itse olisi mielellään pysynyt vallassa vieläkin pidempään. Tarina: Suharto syntyi 8. kesäkuuta 1921 Kemusukin kylässä. Suharton taustasta ei juurikaan ole tietoa. Propagandan mukaan joko molemmat tai toinen Suharton vanhemmista olisi ollut rikas aristokraatti, mikä voisi jopa olla totta sillä Suharto oli kohtuullisesti koulutettu. Suharto asui isänpuoleisen isotätinsä luona vanhempien erottua. Vuonna 1940 Suharto liittyi Kuninkaalliseen Alankomaiden Itä-Intian armeijaan ja pääsi opiskelemaan sotilasakatemiassa Alankomaiden tarvittua lisää miesvoimaa toisen maailmansodan sytyttyä ja Japanin muodostuttua uhaksi. Japanilaisten hyökättyä Suharto kääntyi pian heidän puolelleen, ja hänestä tuli poliisivoimien varatarkastaja, muttei ilmeisesti hoitanut tehtävää vaan liittyi indonesialaisten komentamaan mutta japanilaisten alaisuudessa olevaan sotilaalliseen joukkioon, Petaan (isänmaan puolustajat). Indonesian itsenäistyttyä Suharto palveli Indonesian kansallisessa armeijassa jossa saavutti myöhemmin kenraalimajurin arvon vuonna 1962. Vuonna 1966 Indonesian johtaja Sukarno ylensi Suharton kenraaliluutnantiksi. Samana vuonna Sukarno menetti armeijan tuen ja joutui myöntämään Suhartolle hätätilavaltuudet koko Indonesiassa. Suharto nousi valtaan 12. maaliskuuta 1967, ja virallisesti hänet nimitettiin Indonesian presidentiksi 21. maaliskuuta 1968. Suharto vainosi kommunisteja. Peräti kaksi miljoonaa menetti henkensä kommunistisen puolueen puhdistuksissa hänen valtakautensa aikana. Suharto katkaisi myös Indonesian diplomaattiset suhteet kommunistiseen Kiinaan ja alkoi sen sijaan parantaa suhteita Yhdysvaltoihin, Malesiaan ja YK:hon. Yhdysvallat piti antikommunistista Indonesiaa liittolaisenaan kylmän sodan aikana, ja Indonesiasta tuli hyvä kauppakumppani. Aseiden vienti Yhdysvalloista Indonesiaan lopetettiin vasta 1990-luvulla. Vuonna 1970 Suharto kielsi korruption vastaiset protestit. Pitääkseen yllä kuvaa "Indonesian demokratiasta" Suharto järjesti presidentinvaaleja vuosina 1973, 1978, 1983, 1988, 1993 ja 1998. Vaaleihin sai osallistua ainoastaan kolme puoluetta. Vuonna 1984 entisistä sotilaista, akateemikoista sekä opiskelijoista koostunut 50:n ryhmä syytti Suhartoa yksipuoluejärjestelmän luomisesta. Suharto vastasi tähän vangitsemalla ryhmän tärkeimmät jäsenet. Vuonna 1991 Suharto suoritti itätimorilaisiin kohdistuneen verilöylyn hautausmaalla Itä-Timorin pääkaupungissa Dilissä, jolloin hänen toimiaan alettiin tarkkailla ulkomaillakin, ja YK:n ihmisoikeuskomissio ilmaisi olevansa huolissaan Itä-Timorin tilanteesta. Suhartoa vaadittiin luopumaan vallasta, mutta hän asettui tästä välittämättä ehdolle vuoden 1998 vaaliin, ja hänet valittiin seitsemännelle kaudelle maaliskuussa 1998. Toukokuussa 1998 Suharto pakotettiin eroamaan, jolloin hänen siihenastinen varapresidenttinsä otti hänen paikkansa. Suharto ehti olla eläkkeellä yhdeksän vuoden ajan. Viimeiset vuotensa hän kärsi sisäisistä verenvuodoista, alhaisesta verenpaineesta ja anemiasta. Suharto kuoli 86-vuotiaana 27. tammikuuta 2008, mutta harva on unohtanut hänen tekojaan.

Ai niin, ja löytyypä diktaattoreita Etelä-Koreastakin. -Park Chung Hee (vallassa 1961-1979) nousi valtaan verettömällä vallankaappauksella, ja hänen ansiostaan Etelä-Korean talous nousi melkoisesti. Hän muutti aluksi perustuslakia niin että pääsi lisäkaudelle ja mitätöi sitten perustuslain täysin ja otti käyttöön uuden joka lisäsi presidentin valtaa. -Chun Doo Hwan (vallassa 1980-1988)